Koettu Ukko - ei melkein uskallettu

Linnanmäellä oltiin eilen, virallisella sisarusmatkalla. Pikkuveli ei kylläkään mukaan selvinnyt, kun juhli lauantaina 18-vuotispäiviään. Mutta siskojen kanssa oltiin liikkeellä, joten kunnon kikatusta oli odotettavissa. Sääkin suosi meitä, sillä luvatut rankkasateet oli ohi jo Vantaan kohdalla. Pilvinen päivä ja meteorologien pieleen menneet sääarvaukset takasi meille mukavan jonottoman päivän Lintsillä. Silloin tällöin ripsi vettä, mutta hyvä kun ehdittiin sitä huomatakaan. Matkaseurueessa mukana oli nuorin pikkusiskoni Henna, joka juuri saavutti maagisen 140cm pituusrajan (kengät jalassa) ja pääsi ensimmäistä kertaa laitteissa pää alaspäin! Tätä juhlan päivää juhlistettiin usealla peräkkäisellä ajelulla Kirnussa ja muutamalla kauhunsekaisella matkalla Ukossa. 

Ukkoa matkaseurani katseli pitkään ja harkiten, mutta päätti uskaltaa. Mukana oli möreältä ja matalalta huutava äitipuoleni Hanna ja 11-vuotiaan korkealla äänellä kiljuva Henna. Toiset siskoni Tiia ja Jonna sekä kälyseni (eikös miehen sisko ole käly?) Josu tyytyivät hysteeriseen kikattamiseen ja ajoittaiseen riemunkiljahteluun, itse taisin hokea lähinnä rumia sanoja. Joten kokonainen kuoro meillä oli kasassa, en tiedä oliko kuunneltava ruusuista muiden matkustajien korville.

Koe Ukko - Jos uskallat
mun mielestä osuva mainoslause

Illan viimeiselle ajelulle jonottaessa alkoi sataa vettä. Ukossa siirryttiin käyttämään vain toista vaunua. Katselimme ajolaitekuskien naamoja kauhunsekaisin tuntein kun seurasivat sateen yltymistä. Oltiin juuri ensimmäisinä jonossa kun puhelivat keskenään että "Ajetaanko tää yks vielä ja lopetetaan sitten?". Hui että kun sydän pamppaillen kiivettiin kyytiin! Oltiin jonossa pohdittu, onko ne ne jarrut joihin sade vaikuttaa. Henna oli kyllä luottavaisin mielin, että "eihän sen ole väliä jos jarrut ei toimi, sitten vaan rullataan hetken aikaa edes takas mutta kai se tähän alas sitten lopulta valahtaa". Itse pelkäsin vaunun jäävän jumiin jarrulle, mutta pidin pelkoni omana tietonani. Kun meidät oli lukittu kärryyn kiinni, huusi tyttö ajokopista "Nyt tulee puhelu, ne varmaan käskee lopettaa ajamisen" mihin nappia painava poika vastasi että "Ihmiset on jo kyydissä - ei ehdi enää" ja painoi meidät matkaan. WHAAA?!??!??!! saattaisi kuvata parhaiten meidän naamoja kun lähdettiin matkaan ja sade piiskasi ripsarit poskille ylös noustessa.

No, kyllä meidänkin jälkeen vielä ajettiin. Puhelussa ilmeisesti ei ollut tullut ajokieltoa vaan ohjeistettu vaan seuraamaan sateen yltymistä. Mutta kunnon jännitysmomentin tuo laitekuskien vuoropuhelu sai kyllä aikaan!

Minä, Josu, Henna (keskittyy keskittyy) ja Tiia

Kaiken kaikkiaan mahtava kesäreissu ja naurua riitti :)

Julia

PS. Epäluottamus meteorologeja kohtaan on aikaansaanut sen, että ihmiset soittavat mulle ja kysyvät millainen on sää Särkänniemessä. Yritän tietysti parhaani mukaan kuvailla millaista pilveä näen toimiston ikkunasta, mutta en mää kyllä mikään oraakkeli ole! Mutta ajoittainen sade ei kyllä positiivisella mielellä olevaa huvittelijaa haittaa yhtään, se me eilen todistettiin.